Säveltäjäohjaaja, säveltäjä Minna Leinonen, Sammon taonta - Kuule minä sävellän

Työskentelin säveltäjien ohjaajana Sammon taonta -projektissa (2015-16) yhdessä säveltäjä Riikka Talvitien kanssa. Avustavina ohjaajina hankkeessa toimivat sävellyksen opiskelija Itzam Zapata ja musiikkikasvatuksen opiskelijat Emma Kuntsi ja Joonas Tuhkanen Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta.

Viime vuosien Kuule, minä sävellän! -projektien tapaan keskiössä oli monitaide. Tällä kertaa hankkeessa yhdistyivät tanssi ja musiikki. Säveltäjiksi valittiin ns. bridge-ryhmä nuoria säveltäjiä: Aukusti Arjas, Daniel King, Antti Puumala, Neo Tulonen ja Tara Valkonen, joista jokainen oli osallistunut Kuule, minä sävellän!-projektiin aiemminkin. Ensimmäistä kertaa nuorten teokset esitettiin Musiikkitalon isossa salissa osana Helsingin kaupunginorkesterin kausikonserttiohjelmaa. Lisäksi lavalle nousi viisikymmenhenkinen ryhmä nuoria tanssijoita, jotka suunnittelivat itse koreografiansa uusiin teoksiin. 

Nuoret säveltäjät Tara Valkonen (vas.), Aukusti Arjas, Antti Puumala ja Neo Tulonen

Projekti käynnistyy

Yleensä Kuule minä sävellän! -hankkeen ensimmäisillä viikoilla tehdään runsaasti valmentavia harjoituksia, mm. tutustumisleikkejä ja äänimaisema-, improvisointi- ja sävellystehtäviä, joissa harjoitellaan kuuntelua, nuotinnusta ja kehitetään musiikillista ajattelua. Koska kaikille viidelle hankkeessa mukana olleelle säveltäjälle Kuule minä sävellän! -toimintatavat ja -harjoitukset olivat ennestään tuttuja, käytimme valmentaviin tehtäviin huomattavasti vähemmän aikaa kuin aiemmissa projekteissa. Sammon taonta käynnistyi tanssijoiden ja säveltäjien yhteistapaamisella, jonka aluksi HKO:n lyömäsoittajat Xavi Castelló Aràndiga, Mikael Sandström ja Pasi Suomalainen soittivat erityylisiä ilmeikkäitä lyömäsoitinteoksia. Lisäksi yhteistapaamisessa tehtiin liikeimprovisaatiota koreografi Sara Hirnin, Ramona Panulan ja Andrii Gregulin johdolla ja ääni-improvisaatioharjoituksia säveltäjien avustajien opastuksella.

Xavi Castelló Aràndiga (vas.), Mikael Sandström ja Pasi Suomalainen

Lyömäsoitin-workshopit

Yhteistapaamisen jälkeen projekti jatkui säveltäjien kanssa lyömäsoitinesittelyillä. Workshopeissa kokeiltiin esimerkiksi, miten melodialyömäsoittimille kannattaa säveltää, millaista satsia neljällä malletilla voi soittaa ja miten arvioida siirtymät soittimelta toiselle. Lisäksi säveltäjät saivat kokeilla lukemattomia heitä inspiroivia yksityiskohtia: miltä kuulostaa, jos crotalesta soittaa jousella tai triangelitikku resonoi soivan symbaalin pinnalla.

Mikael Sandström ja nuoret säveltäjät

Koska konsertin yhtenä teemana oli Kalevala, kuuntelimme Uuno Klamin Sammon taonnan, keskustelimme kansalliseepoksesta ja teimme kalevalaishenkisen musiikillisen harjoituksen. Osa säveltäjistä jäi harkitsemaan kalevalaisen tematiikan käyttöä teoksessaan ja lopulta yksi säveltäjistä, Antti Puumala, sai impulssin sävellystyöhönsä kalevalaisesta runomitasta ja Sammon ihmekoneesta.

Työkaluja säveltämiseen

Siinä vaiheessa kun varsinainen sävellystyö alkoi, jokaisella nuorella oli runsaasti ideoita siitä, mitä he haluavat tehdä, mitä perkussioita käyttää ja miltä teoksen pitäisi kuulostaa. Minun ja Riikka Talvitien tehtävänä oli kierrellä nuorten säveltäjien luona ja seurata työn etenemistä, auttaa nuoria teoksen kokonaisuuden hahmottamisessa, soitinnusasioissa ja kiperissä notaatiokysymyksissä.

Nuoren säveltäjän avustaja, ns. kirjuri auttoi kirjoittamaan ylös nuorten ajatuksia, esitti heille tarkentavia kysymyksiä ja joissakin tapauksissa notatoi teoksen nuotinnusohjelmalla.

Riikka Talvitie, Antti Puumala ja Joonas Tuhkanen

”Tämä on minun teokseni”

Säveltäjille kerrottiin projektin alussa, että teoksessa halutaan kuuluvan vain nuoren oma ääni. Kuule, minä sävellän! -hankkeissa kirjurin ja säveltäjäohjaajan työ on avustamista, kysymysten esittämistä, mutta ei esteettistä arvottamista, johdattelua tai ohjaajien omien intressien toteuttamista. Joskus muistankin jonkun nuoren nokkelasti näpäyttäneen ohjaajaansa Kuule minä sävellän! -projektissa, että ”älä puutu, tämä on minun teokseni”. Nuoreen tulee luottaa ja hänelle tulee antaa riittävästi aikaa. Joskus vastaan tulee hidasteita, mutta silloinkaan ei tarjota valmiita ratkaisumalleja, vaan annetaan joutilasta aikaa, jolloin ajatukset saavat rauhassa kehittyä. Jos avustajat ja säveltäjäohjaajat sisäistävät Kuule minä sävellän! -luojan Jon Deakin filosofian, sävellys on viimeistä piirtoa myöten nuoren oma.

Jon Deak Helsingin kaupunginorkesterin Juniorikonsertin harjoituksissa 31.10.2016

Lyömäsoittajat mukaan

Kun teokset olivat hyvin aluillaan, säveltäjät saivat kokeilla keskeneräisiä teoksiaan lyömäsoittajien kanssa. HKO:n lyömäsoittajat auttoivat säveltäjiä kirkastamaan ajatuksiaan ja soittivat useita vaihtoehtoja samantyyppisen vaikutelman aikaansaamiseksi. Yhteistyö Xavi Castelló Aràndigan, Mikael Sandströmin ja Pasi Suomalaisen kanssa oli varmastikin säveltäjille yksi projektin huippuhetkiä. Tapaamisia oli riittävästi ja lyömäsoittajien puoleen saattoi kääntyä myös workshopien välillä.

Koreografioiden suunnittelu alkaa

Keskeneräisistä sävellyksistä valmistettiin audiodemot, jotka lähetettiin tanssijoille, jotta he pääsivät suunnittelemaan koreografioita musiikillisiin karaktereihin. Säveltäjät ja tanssijat tapasivat jälleen ennen joulua 2015. Tanssijat kokeilivat demojen päälle koreografioita, joita säveltäjät pääsivät kommentoimaan. Osa säveltäjistä teki myös ehdotuksia koreografioihin.

Kapellimestarin tapaaminen

Kun joulukuussa 2015 suurin osa teoksista oli tehty ja loputkin viimeistelyä vaille valmiita, tapasimme Sammon taonta -konsertin kapellimestarin Klaus Mäkelän. Klaus kävi läpi uudet sävellykset yhdessä säveltäjien kanssa ja esitti heille yksityiskohtaisia kysymyksiä. Hänen suhtautumisensa tuoreisiin sävellyksiin oli kunnioittava, innostava ja kannustava.

Riikka Talvitie, Antti Puumala, Joonas Tuhkanen ja Klaus Mäkelä

Harjoitusdemot tärkeitä

Tammikuun 2016 alussa äänitettiin tanssijoita varten harjoitusdemot Klaus Mäkelän johdolla, jotta tanssijat pääsivät harjoittelemaan koreografioitaan elävän musiikin kanssa. Live-äänitys koettiin vaiheena hyvin merkittäväksi, jotta tanssijat saivat aidon kuulokuvan musiikista ja tempot agogisine ominaisuuksineen vastasivat toteutusta. Äänityksen dead line antoi myös tärkeän virstanpylvään säveltäjien aikataululle.

Sävellykset: Rytmilaatikko

Projektin nuorin osallistuja, 12-vuotias Neo Tulonen innostui tanssijoiden ja säveltäjien yhteistapaamisessa musiikin tanssillisista piirteistä ja hän sävelsi rytmisesti iskevän teoksen Rytmilaatikko. Neon työskentely poikkesi muiden säveltäjien työtavoista. Pääaineisena lyömäsoitinopiskelijana hänelle oli luontevinta säveltää perkussioille itse niillä improvisoiden. Neon avustaja Itzam Zapata kirjasi ylös Neon soittamat rytmit, joita Neo myöhemmin soitinsi neljälle lyömäsoittajalle Itzamin avustuksella.

Sävellykset: The Little Airship

Daniel King (15 v.) luonnosteli teostaan ensin graafisesti, improvisoi pianolla teoksen motiiveja ja nuotinsi käsin teoksen aiheita ennen kuin hän aloitti itsenäisen notaatiotyön nuotinnusohjelmalla. Daniel täydensi lyömäsoitininstrumentaatiota käyrätorvisolistilla. The Little Airship -teoksesta tuli jännittävä matka ilmojen halki. Monitaiteellisesti lahjakkaan Danielin ilmalaiva-aiheisia öljyväritöitä projisointiin urkuparvelle konsertin aikana.

Sävellykset: Voy

Tara Valkonen (16 v.) ja Daniel King toimivat molemmat itseohjautuvasti, nuotinsivat teokset itse ja edistivät teoksia myös kotonaan. Tara sävelsi teoksen Voz sellolle ja neljälle lyömäsoittajalle. Voz eteni rautatieaseman ihmisvilinästä kohti rytmisiä yöjunakohtaamisia. Emma Kuntsi auttoi Taraa ja Danielia nuotinnusteknisissä asioissa, esitti heille tarkentavia kysymyksiä, kannusti heitä ja editoi teokset HKO:lle. Emma kuvaa avustustaan näin:

”Lähinnä nuoret kaipasivat kuuntelijaa, jonkun jolle esitellä ajatukset. Tärkeintä oli olla paikalla ja kuunnella. Tuon ikäiset nuoret kaipasivat lähinnä dead lineja. Kun elämässä on paljon kaikkea mielenkiintoista, niin asiat vaan jäävät roikkumaan ja odottamaan, että joku sanoo, että NYT on istuttava alas ja ryhdyttävä hommiin. Loppupuolella isoksi hommaksi tuli nuotinnusohjelmien hallinta ja editointi.”

Sävellykset: Pendulum ja Ahjo

17-vuotiaat Aukusti Arjas ja Antti Puumala työskentelivät Joonas Tuhkasen ohjauksessa. Joonas nuotinsi Aukustin ja Antin teokset notaatio-ohjelmalla ja editoi teokset HKO:lle. Joonas kuvaa työskentelyään näin:

”Tärkeältä tuntuva osuus kuitenkin oli läsnäolo, tarkentavien kysymysten esittäminen tarvittaessa ja vaihtoehtojen punnitseminen yhdessä. Ajallisesti eniten resursseja vei Sibeliuksen ääressä istuminen puhtaaksikirjoitusvaiheessa, sisällöllisesti merkitsevintä oli varmaankin juuri yhdessä pähkäily ja neuvottelu säveltäjän kanssa sekä tietenkin pyrkimys leppoisaan ja inspiroivaan ilmapiiriin, vaikka myös aikataulussa edistymistä sai pitää silmällä ja olla kärkkymässä vapaita aikoja jo kiireisten nuorten taiteilijoiden kalenterista.”

Joonas auttoi Aukustia ja Anttia myös orkestroinnissa ja oli yhteydessä lyömäsoittajiin notaatio- ja soittoteknisissä asioissa. Aukustilla ja Antilla oli alusta asti vahva visio siitä, miten uudet teokset etenisivät ja molemmat nuotinsivat niitä osittain myös itsenäisesti. Aukustin minimalistinen teos Pendulum oli jatkuvassa jännittävässä liikkeessä taustallaan itsepintainen woodblock-ostinato. Antti suunnitteli teoksen pitkälti pianon avulla ja löysi sepän soittimeksi alasimen sävellyksessään Ahjo, jonka lopussa alasin puhkesi laulamaan.

Lyömäsoittajat Sammon taonnan harjoituksessa

Huomioita projektista

Sammon taonta oli pilottiprojektina hieno ja onnistunut. Monitaideprojektin jatkoa ajatellen ihanteellista olisi, jos taiteiden yhteistyön määrää voisi lisätä, jotta tanssijat voisivat seurata sävellystyön etenemistä tiiviimmin koko prosessin ajan. Jos säveltäjillä ja tanssijoilla olisi ollut enemmän tapaamisia, rytmimusiikkiorientoituneet tanssijat olisivat sisäistäneet entistä paremmin aikamme taidemusiikin sävelkieltä ja säveltäjät olisivat päässeet syventymään musiikin ja liikkeen synergiaan.

Tara Valkosen teos Voz Sammon taonta -konsertissa 11.3.2016

Monitaide on edelleen jokseenkin tuore ilmiö konserttisaleissa. Kun konserttiharjoitusten päämäärä on taiteellisesti täysipainoisella musiikillisella toteutuksella, tanssijoiden harjoitusaika salissa jäi melko lyhyeksi. Klaus Mäkelän johtama Helsingin kaupunginorkesteri, 09 Helsinki Human Rights -säätiön Difference Makers -tanssiryhmä sekä Kruunuhaan yläasteen tanssilinjan 7. luokkalaiset yhdessä nuorten säveltäjien kanssa kuitenkin osoittivat Sammon taonta -konsertissa, ettei taiteellisesti onnistuneesta kokonaisuudesta tarvinnut monitaiteen vuoksi tinkiä.

Teksti: Minna Leinonen